Mihin se puolivuotta hurahti?

Mihin se puolivuotta hurahti? Kaiku on todella pitänyt arjen kiireisenä ja tässä on kerennyt tapahtua vaikka mitä. Kerron kuitenkin nyt ensimmäisitä kuukausista.:)

Rommi kamu. 

Marraskuun 17.päivä Kaiku sitten saapui. Heti alkuunsa hän oli jo hyvin utelias koira, tutki kodin joka läven ja uni tuli nopeasti. Ensimmäinen yö oli myös helppo, nukkui kun tukki. Heti rupesin harjoittelemaan yksinoloa sillä työt jatkuivat jos seuraavana päivänä. Valitettavasti yksin jäädessään Kaiku huusi kuin syötävä tauotta. Naapurit laittoivat jo viestiä, ja  nahoituksista kävi hyvin selvästi ilmi, että koirahan ei ole minuuttia pidempään hiljaa. Aktiiviteetit ei myöskään rauhoittaneet alkuunsa. 

Kävin kaiken maailman konstit yksinoloon. Kävin lyhyttä lenkkiä, jotta koira ei pääse kiihtymään. Piilotin nameja, poistuin viemään roskia ja mitä nyt maan ja taivaan väliltä löytyy. Kuitenkin aina kun poistuin ovesta huuto alkoi. Muutaman viikon jälkeen Kaiku hokasi, että nameja ja luita sun muuta tulee vain kun poistun, joten hän keskittyi näiden etsimiseen. Kaiken tekemisen jälkeen kuitenkin huuto alkoi. Lopulta päätin kokeilla Ninniä. Jos tämä ei toimi niin sitten ollaan pulassa.

Ninni ja Kaiku tutustuvat toisiinsa.

Kävin hakemassa Ninnin meille akipäiviksi asumaan ja viikonloput Ninni sai viettää porukoilla. SE TOIMI!

Kun Ninni koira jäi Kaikulle seuraksi, niin johan koira hiljeni. Tässä jouduin toki seuraamaan miten Ninni jaksaa pentua, mutta hyvin se lähti rullaamaan. Vanhus teki hyvin selkeäksi sen, että hän ei leiki ja hänen ruokaan ei kosketa. Tämän jälkeen molemmat ovat osanneet rentoutua. Toki Ninni on vahvasti sitä mieltä, että pennulla ei ole mitään asiaa hänen soffalleen. Tämäkin ongelma on melkein selätetty, riippuen päivästä.

Hyvää joulua!

Pentukoulut käytiin Turun murrella ja todella hyvin meni. Koira on motivoitunut ja erittäin halukas työskentelemään sekä älliä riittää. Myös luonnetta on ja omaa tahtoa löytyy.  Leikkituokioissa pentu kyllä oli vähän raju välillä leikkiessään ja muutaman kerrat saikin olla muistuttamassa, että kaikki ei ihan tykkää niin kovasta menosta. 

En se mää ollut.

Ollaan oltu siinä suhteessa kyllä onnekkaita, että yhteenkään  huonekaluun ei Kaiku ole koskenut hampaillaan. Pahvia on silputtu senkin edestä, mutta eipä tarvitse taitella maitotölkkeijä xD

Voi että kun lumessa on ihana temmeltää!

Mun ekat leikkikaverit. Daisy  ja Dina

Ninniä ällöttää tollanen pentu, yrittää nyt tulla vielä viereen nukkumaan.

Tilenne ei ole muuttunut. Kaiku jumaloi Ninniä :3