Mihin se puolivuotta hurahti?

Mihin se puolivuotta hurahti? Kaiku on todella pitänyt arjen kiireisenä ja tässä on kerennyt tapahtua vaikka mitä. Kerron kuitenkin nyt ensimmäisitä kuukausista.:)

Rommi kamu. 

Marraskuun 17.päivä Kaiku sitten saapui. Heti alkuunsa hän oli jo hyvin utelias koira, tutki kodin joka läven ja uni tuli nopeasti. Ensimmäinen yö oli myös helppo, nukkui kun tukki. Heti rupesin harjoittelemaan yksinoloa sillä työt jatkuivat jos seuraavana päivänä. Valitettavasti yksin jäädessään Kaiku huusi kuin syötävä tauotta. Naapurit laittoivat jo viestiä, ja  nahoituksista kävi hyvin selvästi ilmi, että koirahan ei ole minuuttia pidempään hiljaa. Aktiiviteetit ei myöskään rauhoittaneet alkuunsa. 

Kävin kaiken maailman konstit yksinoloon. Kävin lyhyttä lenkkiä, jotta koira ei pääse kiihtymään. Piilotin nameja, poistuin viemään roskia ja mitä nyt maan ja taivaan väliltä löytyy. Kuitenkin aina kun poistuin ovesta huuto alkoi. Muutaman viikon jälkeen Kaiku hokasi, että nameja ja luita sun muuta tulee vain kun poistun, joten hän keskittyi näiden etsimiseen. Kaiken tekemisen jälkeen kuitenkin huuto alkoi. Lopulta päätin kokeilla Ninniä. Jos tämä ei toimi niin sitten ollaan pulassa.

Ninni ja Kaiku tutustuvat toisiinsa.

Kävin hakemassa Ninnin meille akipäiviksi asumaan ja viikonloput Ninni sai viettää porukoilla. SE TOIMI!

Kun Ninni koira jäi Kaikulle seuraksi, niin johan koira hiljeni. Tässä jouduin toki seuraamaan miten Ninni jaksaa pentua, mutta hyvin se lähti rullaamaan. Vanhus teki hyvin selkeäksi sen, että hän ei leiki ja hänen ruokaan ei kosketa. Tämän jälkeen molemmat ovat osanneet rentoutua. Toki Ninni on vahvasti sitä mieltä, että pennulla ei ole mitään asiaa hänen soffalleen. Tämäkin ongelma on melkein selätetty, riippuen päivästä.

Hyvää joulua!

Pentukoulut käytiin Turun murrella ja todella hyvin meni. Koira on motivoitunut ja erittäin halukas työskentelemään sekä älliä riittää. Myös luonnetta on ja omaa tahtoa löytyy.  Leikkituokioissa pentu kyllä oli vähän raju välillä leikkiessään ja muutaman kerrat saikin olla muistuttamassa, että kaikki ei ihan tykkää niin kovasta menosta. 

En se mää ollut.

Ollaan oltu siinä suhteessa kyllä onnekkaita, että yhteenkään  huonekaluun ei Kaiku ole koskenut hampaillaan. Pahvia on silputtu senkin edestä, mutta eipä tarvitse taitella maitotölkkeijä xD

Voi että kun lumessa on ihana temmeltää!

Mun ekat leikkikaverit. Daisy  ja Dina

Ninniä ällöttää tollanen pentu, yrittää nyt tulla vielä viereen nukkumaan.

Tilenne ei ole muuttunut. Kaiku jumaloi Ninniä :3

Alku tälle kaikelle.

Olen 25 vuotias likka täältä Turun suunnalta. Työskentelen nuorisoalan kentällä tällä hetkellä ja harrastuksiinki kuuluu partio, valokuvaus, paritanssi ja koirat. 

Lähdin kirjoittamaan blogia jo muutaman vuoden harkinnan jälkeen. Ei mitään kummallista, mutta vähän muistona itselleni ja ehkä tätä on muidenkin mielestä hauska seurata. Miksi juuri nyt sitten lähdin kirjoittamaan.

A.  Ikioma koira saapui vihdoin kotiin.

B.  Muistoksi

C.  Koiramaailma on täynnä blogeja niin ehkä yksi mahtuu lisää. 

D.  Että varmasti ei ole vapaa aikaa, ku se viimeinenkin menee tämän päivittämiseen. ;)

Yksi syy lisää on vielä se, että Ninni (coton de tulear)  elelee eläkepäiviä porukoilla, niin hänestä haluan vielä jotain muistoja käteen, joita voin myös lueskella jälkeen päin. <3

2014 Joulu Mummolassa

2015 Kesäkuu

Kuinka Kaiku tuli kotiin.

Kuinka päädyin Kaikuun on vähän pitkä tarina, mutta lyhykäisyydessään näin:

Olin jo vuoden verran tosissani harkinnut sitä omaa koiraa. Porukoilla asustelee perheemme Ninni koira, joka on ensimmäinen koirani. Hän tuli taloon kun olin kuudennelle luokalla ja vihdoin unelmani toteutui tuolloin.  

Pääpirteittäin minä koulutin hänet ja on hyvin uskollinen kainalokaveri joka rakastaa luonnossa tallustelua ja ei hätkähdä helposti mistään. Hän on ollut monen moisissa seikkailuissani  mukana koska ikääkin on jo 12 vuotta. Edelleen porskuttaa menemään ja nauttii elämästä täysin rinnoin.  Hän on kyllä rakastettavin että uskollisin koira ikinä. Ninni on paljon hoidossa luonani, mutta se oma koira ja harrastuskaveri pitää saada.


 Karrin(poikaystäväni) kanssa olin myös keksutellut koira-asiasta  ja hän oli suostuvainen tähän. Yhteinenhän se on, mutta kuitenkin meikä sen kanssa touhuaisi ja harrastais, joten rupesin selailemaan roduista toiseen. Kriteereinä ei mikään pieni koira, suhteellisen terve rotu, hyvä harrastuskaveri ja pärjää kesällä että talvella retkillä. Kiinnostuksena haku ja veto ehkä agilitykin tai toko, mieluiten paimenkoira. Isälläni oli ollut aikoinaan belgianpaimenkoiria ja rakastin sitä vauhtia ja ihmisrakkautta. Päädyinkin etsimään sopivaa belgikasvattajaa loppukesästä.

Koko syksyn kahlasin eri kasvattajia läpi ja soittelin sekä kyselin pentutilanteista. Huonoa tuuria oli kyllä mukana, tai sitten kohtaloa, nimittäin puli vuotta rämmittyäni  koirasuota läpi ja luultuani, että täytyy varmaan vaan jäädä kuulolle ja toivo parasta, niin työkaveri kysäisi, että kiinnostaisiko valkoinenpaimenkoira. Tiesin, että hän kasvattaa niitä, mutta ei vaan ollut mieleen pälkähtänyt kyseinen valinta.

Päätin kuitenkin mennä paikanpäälle katsomaan kyseisiä koira ja täytyy sanoa että ihastuin todella:) Luovutuskeen oli viikko joten kiire tuli laittaa koti kuntoon ja hommata koiralle varusteita. Tätä kautta meille tuli sijoitukseen siis Arabian Nightmare Kaiku. <3